Prologi: Hypermodernit luolamaalaukset

Kautta aikojen ihmisillä on ollut tarve jakaa omaa taiteellista antiaan kuvin. Vaikka luovuuden käyttöympäristö on muuttunut, idea kaiken takana on säilynyt samana. Haluamme vieläkin, ehkä jopa enemmän kuin koskaan ennen, tiedottaa muille ketä olemme ja mitä pidämme tärkeänä. Kasvokuvat ja videot mobiililaitteiden ruuduilla ovat 2000-luvulle päivittetty versio seinäänkaiverretuista luonnonjumalista.

Digitaalinen media antaa jokaiselle mahdollisuuden levittää omaa tuotantoaan. Kuka tahansa, missä tahansa ja milloin tahansa voi alkaa rummuttamaan muille omaa some-profiiliaan. Tasavertaisuus on havaittavissa parhaiten populaarikulttuurin muutoksessa; tube-julkkikset ovat lähes yhtä suosittuja kuin elokuvatähdet. Julkisuuden saavuttaminen ei ole enää riippuvainen työkaluista tai varsinaisesta ammattitaidosta.

Epäilen, että ko. rakennemuutos alkaa näkymään myös katukuvassa. On vain ajan kysymys, milloin yritysten flaierit ja posterit ilmoitustaulujen seinillä vaihtuvat yksityisten ihmisten omiksi tiedotuskanavaksi heidän insta, snap tai scope-tileilleen. Graffititkin saattavat väistyvät sosiaalisen median -ikonien edestä. Mitä kaikkea tapahtuu, sitä ei voi varmasti sanoa, mutta paljon on luvassa. Yogi Berraa lainaten: "Ennustaminen, varsinkin tulevaisuuden, on huomattavan hankalaa. "

Kuten teollinen vallankumous, niin myös hypermoderni-aikakausi, puhkeaa täyteen kukkaansa viiveellä. Kokonaisvaltainen somen käyttöönotto vie aikansa. Jakamiskanavat -että välineet ovat vielä tulemisen tilassa. Insinööreillä kestää opetella miten pitkälle matriisia voi venyttää, kun taas kuluttajilla vie aikansa selvittää optimaalisin jakotapa. Kuvat, videot ja livestream ovat vallitseva trendi, mutta onko uusia mahdollisuuksia tuleva vai jalostetaanko nykyisiä pidemmälle?

Kysymyksiä aihetta sivuten:

1) Onko arkielämä muuttumassa mobiililaite-riippuvaiseksi?

2) Väheneekö yksityinen tila sosiaalisen median kasvun myötä?

3) Onko sosiaalinen media yksilöllisyyden vai maailmanlaajuisen yhteisöllisyyden kulttuuri?

(Yksilöbrändäys vs. globalisaatio)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Muistin lyhyt oppimäärä

”Opiskelu ilman ajattelua on hyödytöntä. Ajattelu ilman opiskelua on vaarallista.” -Kungfutse Muisti on jokaisen opiskelijan tärkein työkalu, silti muistin itsensä harjoittaminen tuntuu jäävän monelta. Onko unohtaminen syy (haha) vai se, ettei koulussa opeteta muistitekniikoita? Vaikka kaikkea ei missään tapauksessa ole tarpeen muistaa, voisi silti olla ihan kiva, että opiskeltu asia säilyisi mielessä edes hieman pidemmälle kuin tentistä selviytymisen läpi. Kurssi ohi? Hyvä, aika unohtaa! Mielestäni kaikesta tiedosta 90% on turhaa ja 10% olennaista. Tätä samaa teoriaa pohjustaa monta tutkimusta* 90% datasta rakentaa verkon olennaiselle tiedolle, ja kun relevantti pääasia on omaksuttu verkko tipahtaa pois. Kovin helposti myös tärkein asia katoaa mielestä, jolloin käteen jää: ei mitään. Tärkeiden tiedonjyvästen nopeampi omaksuminen ja pitkäaikaisempi säilyttäminen on mahdollista oppia. Kuinka nämä kyvyt hankitaan, aion tässä kirjoituksessani kertoa. Ensiksi t

Lue lisää

Armeijavuoteni (Auk 1)

Muut tekstit: P-Kausi Auk II Loppusota Ekstra: Auk I Johtajakausi Hampurilaispalaute Organisaatiokulttuuri Aliupseerikurssin ensimmäiseltä osuudelta löytyy eniten huonoja muistoja koko palvelusajalta. A-tah, ruk-valinnat ja aukin kokeet ovat huonojen muistojen palkintojakkaroilla. Aukissa* luulin, että ruk-valinnat** tehtäisiin aliupseerikurssin kokeiden perusteella ja siksi kulutin vapaa-aikani suurimmaksi osin niihin päntäten. Tärkein tekijä kuitenkin oli apukouluttajien antamat arvosanat johtamissuorituksista, jotka omalta osaltani sujuivat melko kehnosti. Tämä johtui siitä, että en oikein osannut sulattaa intin toimintaperiaatteita. En ymmärtänyt, miksi henkilöitä jotka huutivat ja meuhkasivat tulisi arvostaa ja totella kuuliaisesti. Vaikka aukin kokeista saamani pisteet ylittivät huomattavasti suurimman osan rukkiin pääss

Lue lisää

Armeija vuoteni (P-kausi)

Muut tekstit: P-Kausi Auk II Loppusota Ekstra: Auk I Johtajakausi Hampurilaispalaute Organisaatiokulttuuri Aion kirjoittaa pidemmän sarjan kertomuksia asepalveluksestani. Käytän lähteenä oikeaa päväkirjaani ja viimeinen julkaisuni (Vihreä kulttuuri) on kirjoitettu esseeksi eräälle sosiaalipsykologian kurssille. Teksti tulee sisältämään hieman intti-terminologiaa, joten avaan vaikeaselkoiset slangisanat käyttämällä "*"-merkkejä. Huomioksi vielä: t iedot joista kirjoitan eivät ole salatuksi luokiteltuja, vaan vain ja ainoastaan mielipiteitäni ja muistelmiani palveluksestani. Puhuttelu kuntoon: https://play.google.com/store/apps/details?id=haitech.sotilasmerkit Ennen palvelukseen astumistani käsitykseni intistä oli Hollywoodin sotaelokuvien muovaama. Hiki virtaa kun sotilaat juoksevat esterataa aseet kädessä joukk

Lue lisää

ツ

Hae tästä blogista