Siirry pääsisältöön

Armeijavuoteni (Johtajakausi)

Muut tekstit:
P-Kausi                        Auk II                               Loppusota                      Ekstra:
Auk I                           Johtajakausi                      Hampurilaispalaute          Organisaatiokulttuuri

Johtajakausi oli mielestäni parasta aikaa palveluksesta. Vaikka johtajana fyysinen rasitus olikin vähistä, yleinen haastavuus pysyi tasapainossa, henkisen paineen ansiosta. Tai ainakin alkuvaiheessa asiat olivat näin. Kun kaikkeen tottui, juuri mikään tehtävä ei enään tuntunut hankalalta. Tästä päästiinkin eriskummalliseen tilaan, jollaiseen en olisi voinut kuvitella itseni joutuvan. Hommat alkoivat tuntumaan jopa niin helpoilta ja mukavilta, ettei edessä häämöttävä kotiutuminenkaan vaikuttanut enää niin maagiselta kuin joskus ennen. Ajattelin laitostuneeni tai muuttuneeni hulluksi. Mutta palatkaamme johtajakauden sekavaan alkuun. Voinen kertoa, mikä siitä teki ikimuistoisen.

Vaikka harjoitusten pitäminen, koulutustapahtumien suunnittelu, ampumaratapäivät ja yleiset järjestelyt tuntuivat suunnattoman suurilta haasteilta korvasivat kuitenkin oppimisen ja työntekemisen ilo vaivan. Mitä enemmän oli koulutuksia pitänyt ja päässyt esiintymään opetettavien edessä, sitä vähemmän joutui asioita valmistelemaan. Stressi ja paineet alenivat suurissa sykäyksissä. 

Vähitellen pääsi kiinni tietynlaiseen tapaan toimia, jossa ei jäänyt sanattomaksi missään tilanteessa, vaikkei oma tietämys olisikaan oikealla tasolla. Kaiken pystyi kuittaamaan sanomalla: "Selvitän asian." (Vitsi). Oman epävarmuuden tai tieto&taidon puutteen pystyi muuttamaan voimavataksi, kun oppi löytämään oman roolinsa johtajana. Ainakin omalta osaltani, sisäisen johtajani löytäminen tarkoitti tätä.

Esimerkiksi, jos piti opettaa viestilaiatteista jotain, eikä ymmärtänyt vaikkapa reititttimen toimintaperiaatetta, oli mahdollista kysyä koulutettavilta osasiko kukaan heistä kertoa tarkemmin ja niin edespäin... Alaisista löytyi aina joku joka osasi asian ja oli valmis ohjaamaan.  Ei kukaan naureskellut, jos alikersantti ei ollutkaan omnipotentti viestikeisari. 

Uskon, että varusmiehet ovat tottelevaisempia ja lojaaleimpia alaisia kuin missään muussa instituutiossa työskentelevät ihmiset. Siispä puollustusvoimat tarjoaa hedelmällisen ympäristön kehittyä johtajana ja ihmisenä. Virheitä ei tarvitse pelätä, alaiset ymmärtävät ne, eikä "firmakaan" kaadu.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Muistin lyhyt oppimäärä

”Opiskelu ilman ajattelua on hyödytöntä. Ajattelu ilman opiskelua on vaarallista.” -Kungfutse Muisti on jokaisen opiskelijan tärkein työkalu, silti muistin itsensä harjoittaminen tuntuu jäävän monelta. Onko unohtaminen syy (haha) vai se, ettei koulussa opeteta muistitekniikoita? Vaikka kaikkea ei missään tapauksessa ole tarpeen muistaa, voisi silti olla ihan kiva, että opiskeltu asia säilyisi mielessä edes hieman pidemmälle kuin tentistä selviytymisen läpi. Kurssi ohi? Hyvä, aika unohtaa! Mielestäni kaikesta tiedosta 90% on turhaa ja 10% olennaista. Tätä samaa teoriaa pohjustaa monta tutkimusta* 90% datasta rakentaa verkon olennaiselle tiedolle, ja kun relevantti pääasia on omaksuttu verkko tipahtaa pois. Kovin helposti myös tärkein asia katoaa mielestä, jolloin käteen jää: ei mitään. Tärkeiden tiedonjyvästen nopeampi omaksuminen ja pitkäaikaisempi säilyttäminen on mahdollista oppia. Kuinka nämä kyvyt hankitaan,  aion tässä kirjoituksessani kertoa. Ensiksi t
1 kommentti
Lue lisää

Armeijavuoteni (Auk 1)

Muut tekstit: P-Kausi                          Auk II                                 Loppusota                       Ekstra: Auk I                             Johtajakausi                        Hampurilaispalaute            Organisaatiokulttuuri Aliupseerikurssin ensimmäiseltä osuudelta löytyy eniten huonoja muistoja koko palvelusajalta. A-tah, ruk-valinnat ja aukin kokeet ovat huonojen muistojen palkintojakkaroilla. Aukissa* luulin, että ruk-valinnat** tehtäisiin aliupseerikurssin kokeiden perusteella ja siksi kulutin vapaa-aikani suurimmaksi osin niihin päntäten. Tärkein tekijä kuitenkin oli apukouluttajien antamat arvosanat johtamissuorituksista, jotka omalta osaltani sujuivat melko kehnosti. Tämä johtui siitä, että en oikein osannut sulattaa intin toimintaperiaatteita. En ymmärtänyt, miksi henkilöitä jotka  huutivat ja meuhkasivat tulisi arvostaa ja totella kuuliaisesti. Vaikka aukin kokeista saamani pisteet ylittivät huomattavasti suurimman osan rukkiin pääss
Lähetä kommentti
Lue lisää

Armeija vuoteni (P-kausi)

Muut tekstit: P-Kausi                          Auk II                                 Loppusota                       Ekstra: Auk I                             Johtajakausi                        Hampurilaispalaute            Organisaatiokulttuuri Aion kirjoittaa pidemmän sarjan kertomuksia asepalveluksestani. Käytän lähteenä oikeaa päväkirjaani ja viimeinen julkaisuni (Vihreä kulttuuri) on kirjoitettu esseeksi eräälle sosiaalipsykologian kurssille. Teksti tulee sisältämään hieman intti-terminologiaa, joten avaan  vaikeaselkoiset slangisanat käyttämällä "*"-merkkejä.  Huomioksi vielä: t iedot joista kirjoitan eivät ole salatuksi luokiteltuja, vaan vain ja ainoastaan mielipiteitäni ja muistelmiani palveluksestani. Puhuttelu kuntoon: https://play.google.com/store/apps/details?id=haitech.sotilasmerkit Ennen palvelukseen astumistani käsitykseni intistä oli Hollywoodin sotaelokuvien muovaama. Hiki virtaa kun sotilaat juoksevat esterataa aseet kädessä joukk
2 kommenttia
Lue lisää